Venäläistämiskausi alkoi, kun Venäjän keisari Nikolai II antoi helmikuun manifestin vuonna 1899. Siinä rajoitettiin suomalaisten oikeutta säätää omia lakejaan. Lisäksi keisari nimitti Suomen uudeksi kenraalikuvernööriksi Nikolai Bobrikovin. Hänen tehtäväkseen määrättiin Suomen muuttaminen venäläiseksi.

Suomen sivistyneistö järkyttyi helmikuun manifestista. He ajattelivat, että keisari oli hyväksynyt sen vahingossa. Suomalaiset ylioppilaat alkoivat kerätä allekirjoituksia adressiin, jolla vastustettiin venäläistämistä. Sen nimi oli suuri adressi. Siihen saatiin kerättyä yli 500 000 allekirjoitusta. Suomalaiset yrittivät viedä suuren adressin keisarille Pietariin. Keisari Nikolai II ei kuitenkaan suostunut ottamaan suomalaisia vastaan.

Vuonna 1903 kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikov sai diktaattorin oikeudet. Hän antoi lisää määräyksiä, joilla rajoitettiin Suomen autonomiaa. Suomen armeija lakkautettiin, ja suomalaisten miesten piti mennä Venäjän armeijaan. Suomen kouluissa alettiin opiskella venäjän kieltä ja historiaa. Sanomalehtiä sensuroitiin ja venäläistämistä vastustaneita ihmisiä vangittiin.

”Hyökkäys”, Eetu Isto 1899.